Oon ollut nyt viikonloppu isänä 8kk. Aluksi meni todella hyvin ja näin lastani monestikin viikollakin kun Lapsi asui lähellä minua. Sitten sain ikäviä uutisia muutaman kuukauden päästä erosta että muuttavat kauemmas 70km päähän. Aluksi hyväksyin sen täysin mutta sitten alkoi ongelmat, ikävän tunteet ovat ihan hirveät ja jotenkin tuntuu että on vasta nyt alkanut käsitteleen koko eroa. Itse en oikeen oo päässyt elämässäni eteenpäin tavalla jolla oisin toivonut. Ja oon varmasti jollain tapaa yrittänyt tukahduttaa ikävää lapseen. Enkä oo antanut itkun tulla kuin muutaman kerran. Koin jonkinlaisen burnoutin kun viel lapseni äitin kanssa yhdessä oltiin. Ja nyt on alkanut tuntuun samalta. Oon mielettömän väsynyt koko ajan ja mietin ihan typeriä juttuja. Esim sitä etten pystyisi lapselleni olemaan hyvä isä kun on näin paha olla.
Nyt oon ollut taas muutaman kuukauden ihan kotonakin eli siis työttömänä. Ja sekös oli sitten viimeinen niitti on ollut ihan liikaa ajatella. Ja kieriä omissa ajatuksissaan. Ajatukseni menee tyyliin näin oon tietysti vakavasti sairas kun on näin väsy, koko ajan huimaa tai ainakin kuvittelen niin. En tiedä sitten mikä tähän auttaisi aika nyt varmasti ainakin. Mikä muu? Eessä ois nyt Lapsi viikonloppu ja arvatkaas mitä mietin jo valmiiksi. noh tietysti sitä Sunnuntaita kun kotiin viennin aika koittaa. Ja sitä loputonta ikävää joka siitä seuraa. Oon aina sanonut että ei pelkän lapsen takia voi jatkaa suhdetta jos kaik muu on kuollut.. Mut alan tulee toisiin ajatuksiin. :O Nooh näillä mennään.. Kai se aurinkokin vielä paistaa tähänkin Toroppaan
Kylläpäs se helpottikin 🙂
